Abipäivä

Kuskasin juuri yhden gorillan, vangin ja paholaisen koululle, tänään on abien suuri päivä. Monen vuoden uurtaminen ja monilla jo ala-asteelta alkanut toveruus ja yhdessäolo ovat lähenemässä loppuaan. Ystävyydet säilyvät, mutta monet kaveruudet jäävät. Haikeaa ja samalla tietenkin ihanan vapauttavaa kun on koko elämä edessä, ja voi periaatteessa tehdä ihan mitä haluaa. Tulee väistämättä mieleen omat abiajat. Kolmessa vuosikymmenessä maailma on muuttunut aivan toisenlaiseksi, meikäläinen sai painaa valkolakin päähänsä maailmassa, jossa ei painittu nykyisten ilmastonmuutoksen ja talouskriisin tuomien ongelmien kanssa. Maailman tilasta ei ainakaan tiedetty silloin yhtä paljon, ei pelottanut lähteä rakentamaan omaa elämää.
En tiedä pelottaako se nykynuoriakaan, toivottavasti ei. Nuoruuteen kuuluu optimismi ja into, ja sitä meidän vanhempien tulisi kannustaa. Mikään ei ole elämässä niin tärkeä eväs kuin positiivinen asenne. Sen avulla pääsee pitkälle ja voittaa monia vaikeuksia jo etukäteen. Ja sitä voi itse muokata ja vahvistaa, voin todeta sen omasta kokemuksesta.